👨‍💻PERUSTAJAN / LEVY-YHTIÖN TARINA👨‍🎨

Matkassa mukana:


Tarinaani jatkettu/päivitetty viimeksi 13.07.2019.

Miksi teet aina jotain? Miksen tekisi?👨‍💻

Avataan ensiksi vähän diagnoosiani: Minähän olen lääkäreiden👨‍⚕️ "virallisissa" papereissa sadan💯 prosentin invalidi, joka ei ymmärrä🧟 yhtään mitään mistään, koska liikun sähköpyörätuolilla ja kommunikoin kirjoittamalla tietokoneella. Minulla toimii "jären" lisäksi vasen käteni, vain sen verran että pystyn käyttämään itsenäisesti tietokonetta joystickillä🕹. Ja sitä paitsi olen inhonnut kaikkea luovaa, kuten kirjoittamista/musiikkia/kuvataidetta koko ikäni. 

Historiani

Itse asiassa muusikon urani alkoi jo vuonna 2015, vaikka silloin en itsekkän "ymmärtänyt", että tästä voisi tulla vielä jotain. Silloin nimittäin tein ensimmäisen kappaleeni ihan vaan omaksi iloksi ja vaikka siinä biisissä oli aivan hirveät musiikit, kun minulla ei ollut hyvää musiikin teko ohjelmaa, niin työnsin sen silti YouTubeen. Kun rupesin kirjoittamaan toista kappaletta, mutta sitten elämässäni tuli vähän muita haasteita ja se kappale jäi kesken vuosiksi.

Vuosi 2017/2018

Vuoden 2017 syksyllä suunniteltiin🤔 yhden tyypin kanssa, että perustetaan aika uudenlainen yritys ja suunnitelmat🤔 olivat jo aika pitkällä🏁, mutta sitten marraskuussa, kun olisi pitänyt ruveta tekemään jotain ihan oikeasti, niin hän ilmoitti: "Hehee🤣, hän ei halua lähteäkään mukaan siihen". Niin se idea piti haudata⚰️, ja silloin minun teki mieli vetää häntä turpaan👿, koska siihen liittyi kaikenlaista muutakin paskaa💩💩💩. Niin minun piti pikavauhdilla ruveta keksimään🤔 jotain uutta ideaa, joka sitten myöhemmin voidaan kieltää❌ minulta, koska tiesin, että valmistun kohta ja muutan kotiin, jossa odottaa vanhempani👨‍👩‍👦, jotka eivät ole ihan samaa mieltä minun ideoideni suhteen. Noh, sitten joulukuussa🎄 valmistuin🎉 datanomiksi👨‍💻, niin muutin kotiin ja se kotimatka oli jo aivan hirveä😫😪, koska vanhempani👨‍👩‍👦 tulivat hakemaan minua taksin🚕 mukana. Ja vain viikkoja ennen valmistumista🎉 oli tullut tieto, etten❌ päässyt opiskelemaan merkonomiksi, ja kouluni siirsi vastuun työllistymisestäni TE-palveluille, jotka tekivät mitä tekivät vai tekivätkö ne yhtään mitään? -En tiedä, mutta samalla kun väänsin TE-palveluiden kanssa, niin vanhempani kielsivät❌ kaikki muutkin järkevät ideani, kuten ajattelinkin ja kaiken lisäksi sain semmoisen avustajan, jonka kanssa olin ongelmissa❌ myöhemmin. Tai ne ongelmat❌ olivat vaan minun pään sisässä, koska kukaan muu ei halunnut nähdä👀 niitä, mutta minäkin näin👀 ne ongelmat❌ liian myöhään, joten en itsekkän pystynyt tekemään enää mitään sille asialle. Ja siihen vanhempieni👨‍👩‍👦 laatimaan kieltolistaan❌📜 kuului suurin piirtein lukiosta lähtien kaikki paitsi laulaminen🎤, koska minähän en pysty laulamaan🎤? Ja kun minulle tehtiin palvelusuunnitelma📜, niin siellä vaan sovittiin, että joka toinen viikko olen kotona, ja joka toinen viikko olen päivätoiminnassa avustajani kanssa, ettei minulla olisi "tylsää"😴, mutta se päivätoiminta oli kehitysvammaisille, eikä liikuntavammaisille, joka minä olen. Niin, silloin rupesin miettimään🤔, pitäisikö minun näyttää todella kaikille, että minä en todellakaan ymmärrä🧟 yhtään mitään mistään, ja tehdä jotain aivan järjetöntä🦄? Koska, jos minulta kielletään❌ joku idea, niin seuraava idea on vähän vielä järjettömämpi🦄 ja kun mennään tarpeeksi pimeisiin◾️ ideoihin, niin joku aina onnistuu👌? Hetken pohdittuani🤔 asiaa, ja mietittyäni, että mikä on tarpeeksi järjetöntä🤔, niin totesin, että minun laulamisessa🎤 ei ole mitään järkeä🦄, mutta jonkunhan tämäkin hullu🦄 idea on joskus kokeiltava. Rupesin Googlettelemaan🕵️‍♂️, niin sieltähän löytyi juuri sopiva musiikinteko-ohjelma🎷🥁, joka oli lisensoitu niin, että sillä tekemät musiikit ovat minun, ja sen avulla pääsin sitten hiukan eteenpäin tässä sekopäisessä🦄 projektissani. Joten poistin YouTubesta ne pari kappalettani, jotka olin tehnyt jo aiemmin huonolla sävellyksellä, ja sävelsin ne uudelleen. Sitten loin uuden YouTube kanavan ja Facebook artistisivun, joiden nimeksi tuli Erilaisuus, mutta sen jälkeen vasta tajusin, että se Erilaisuus nimi nimenä ei erotu, niin rupesin miettimään oikeaa artisti nimeä, eli siis leikkimään Google Kääntäjällä, koska en osaa englantia, ja lopulta nimeksi muodostui Speechless singer, joka tarkoittaa "Puhumatonta laulajaa" suomeksi. Sitten maaliskuussa oli talvipäivä Häkällä, jossa pidettiin "hauskaa" mm. laskettelemalla. Niin siellä selvisi, että päivätoiminta lähtee pariksi päiväksi Viroon toukokuussa, mutta minua ei ollut laskettu mukaan niihin lähtijöihin, koska 2017 syksyllä, jolloin oli päätetty lähtijät, ei vielä tiedetty, että jatkuuko minulla koulu vielä joulun jälkeen, joten jouduin toivomaan, että tulisi kaksi peruutuspaikkaa sinne, jotta pääsisin avustajan kanssa mukaan, mutta se toive olisi pitänyt jättää tekemättä. Koska, kun sitten parin viikon päästä tuli tieto, että kaksi on perunut, eli pääsen mukaan Viroon, jos saan oman avustajan mukaan sinne, niin kysyin yhdeltä vanhalta avustajaltani, joka avusti minua opiskelupaikkakunnalla, että olisiko hän päässyt mukaan, koska en olisi jaksanut ruveta tavaamaan työehtosopimusta nykyisen avustajan kanssa, mutta se vanha opiskelupaikkakunnan avustaja, jolta kysyin, ja johon olin ihastunut ihan hieman, niin ei päässyt mukaan, joten pahin pelkoni tessin luennasta toteutui. Sitten huhtikuussa, kun ne korjatut kappaleet olivat valmiina, ja sen Viron reissun suunnittelu täydessä kaaoksessa, koska vanhemmat eivät auttaneet, kun eivät halunneet, että lähtisin sinne Viroon, niin minun piti mennä lääkäriin uusimaan kuntoutussuunnitelma, jotta Kela maksaa fysioterapian, jota on noin kahdesti viikossa, ja allasterapian minulle. Niin siellä vanhempani kysyivät myöskin lääkärini mielipidettä minun projekteihini, ja lopputuloksena ne yhdessä haukkuivat ja kielsivät kaikki projektini, koska muutkaan vammaiset eivät tee yhtään mitään, eli minunkin olisi pitänyt mennä siihen "vammaismuottiin". Lääkärini mukaan voin tehdä töitä vain neljä tuntia viikossa, mutta en kertonut tästä laulu projektistani niille, koska tämäkin olisi kielletty, ja eikä minua olisi voinut vähempää kiinnostaa niiden leukojen loksuttelut. Sen jälkeen koitti jo toukokuu, ja se Viron reissu häämötti, mutta sitten sähkärini akut rupesivat tyhjentymään vähän liian äkkiä, joten se oli saatava huoltoon ennen reissua vielä, koska ne akut eivät olisi kestänyt sitä reissua. Kun oltiin saatu sähkärini huoltoon, ja kaikki paperit valmiiksi sitä reissua varten, niin avustajani sairastui, joten äkkiä piti keksiä joku varasuunnitelma, jos se alkuperäinen suunnitelma ei toteudu, ja siihen varasuunnitelmaan kuului vapaa-ajan avustajani, joka löytyi puolen vuoden etsimisen jälkeen. Mutta onneksi se sairastunut avustaja tervehtyi ja pääsi mukaan, koska avustajan vaihtaminen päivässä kolmen päivän reissua varten ei olisi ollut ihan ongelmatonta. Sitten oli jo lähtö aamu, ja koitti bussimatka Helsinkiin, se matka meni ihan hyvin oikeasti laivaan asti, vaikka siinä bussissa ei ollut hissiä, joten minut piti aina kantaa bussiin ja bussista pois, ja sähkärini pakata bussin tavaratilaan. Mutta jo laivassa hissit olivat minua vastaan, nimittäin ne sulkeutuivat aina liian äkkiä, joten aina jäin hissin ovien väärälle puolelle seikkailemaan. Ja sitten kun oltiin Tallinnan satamassa, niin pakkauduttiin bussiin ja ajettiin noin 5 metriä ravintolaan syömään, kun ei tajuttu sitä, että se ravintola onkin kävelymatkan päässä. Ja siellähän ravintolassa pöydät notkuivat kaiken maailman herkkuja, eli syötiin pari tuntia, jonka jälkeen pyörittiin takaisin bussiin kirjaimellisesti, ja ajettiin hotellille. Kun päästiin hotellille, niin levittäydyttiin huoneisiimme, ja jonka jälkeen lähdettiin tutustumaan Tallinnan keskustaan, ja avustajani erkani meistä johonkin tauolle, mutta kovin kauaksi ei päästy, ennen kuin ensimmäinen matkalainen kaatui ja satutti kasvonsa. Siinä sitten oltiin varmaan puoli tuntia paikkailmassa häntä, ja minuahan ei yhtään vituttanut silloin. Noh, yritin vaan keskittyä ohikulkeviin tyttöihin, ja näyttää etten kuuluisi tuohon ryhmään. Sillä välin avustajani tuli takaisin tauolta, ja se kaatunut henkilö lähti tikattavaksi sairaalaan taksilla, ja me muut lähdettiin jatkamaan matkaa jonnekin, jonka päämäärä oli Vanhakaupunki. Kun päästiin sinne, niin minulle esiteltiin jostain syystä kaikki Viron bordellit, JepJei, (vitsi vitsi), niitähän oli aivan kaikkialla sitten, mutta niistä ei sen enempää. Paluumatka hotellille oli niin rankka, että piti kiertää kaupan kautta ostamassa iltapalaa. Mutta siinä kohti huomattiin, että rahani olivat jääneet manuaaliseen pyörätuoliini, joka oli bussimme tavaratilassa, ja se bussi oli jossain. Tästä ongelmasta teki kivan se, että siellä lompakossa oli muunmuassa sairausvakuutuskorttini, joka ei ole mitenkään tärkeä, ja kello oli noin 21, niin eikun soittamaan bussikuskille, joka oli bussin lähellä vielä, onneksi. Joten avustajani maksoi iltapalani, jotka maksoin takaisin myöhemmin. Hotellille päästyämme syötiin iltapala, käytiin nukkumaan, ja ai niin, sain lompakkoni takaisin. Sitten aamu lähti käyntiin todella mallikkaasti, koska huomasin, ettei sähkärini ja eikä tietokoneeni ollut latautunut yöllä, ja olisi pitänyt ajaa 11 tuntia, niin silloin vähän kyllä jännitti. Kun pääsin siitä vitutuksesta, niin mentiin syömään oikein runsas ja maittava aamiainen, kun oltiin syöty, niin lähdettiin avustajani kanssa tutustumaan hotellin lähiympäristöön, ja sieltähän rupesi kuulumaan jänniä ääniä, ihan kun bordelli ja päiväkoti olisi ollut samassa paikassa, joten käännyttiin takaisin. Ja kohtahan bussi saapuikin jo hakemaan meitä hotelilta, mutta tällä kertaa porukka jakaantui kahteen eri ryhmään, toiset menivät eläintarhaan, ja toiset + minä mentiin merimuseoon, mutta kun kysyttiin, että kumpaan porukka halusi, niin minä en ensiksi voinut olla haluamassa kumpaankaan, koska näytti siltä, että kaikki muut päivätoimintalaiset halusivat eläintarhaan paitsi minä, ja eikä avustajani olisi saanut minua yksin ulos sieltä bussista, kun eläintarhalaiset olisi viety ensimmäisenä, koska se merimuseo oli sen verran pieni verrattuna siihen eläintarhaan, että bussi olisi jäänyt odottamaan sinne merimuseoon, kun seuraava ruokapaikka olisi lähempänä eläintarhaa. Mutta onneksi sitten bussissa parin matkalaisen mieli vielä muuttui, onneksi, joten pääsin merimuseoon, JESS! Sitten siellä museossa oli mm. hienoja vanhoja sotalaivoja. Kun museo oltiin kierretty läpi, niin pakkauduttiin bussiin jälleen kerran ja ajettiin johonkin Mäkkäriin syömään, jonne käveli toinen porukka myöskin. Kun oltiin valmiit, niin mentiin bussilla Tallinnan teletorniin. Perillä syöksyttiin hissillä ainakin 50 kerrosta ylöspäin tornin huipulle, jossa odotti kakkukahvit, ja jonka jälkeen ihasteltiin maisemia, jotka olivat aivan huikeat. Kun oltiin jonkun aikaa katseltu, ja muutama oli "pyörtynytkin" liian upeiden maisemien takia, niin lähdettiin bussilla takaisin hotellille. Hotellille päästyämme tajuttiin, että taas on nälkä, niin eikun käveltiin Mäkkäriin. Siellä 

 niinpä keskityin jo seuraavaan ongelmaan, joka oli että mistä saan puheen, jolla voin jatkaa laulamista luvallisesti? Sehän ratkesi, kun lähetin sähköpostia yhden puheohjelman valmistajalle, jonka ohjelmalla olin tehnyt jo pari biisiä YouTubeen ja sitten piti ostaa siihen vielä lisenssi, koska sairaala ei suostunut yhteistyöhön, kun laulaminen ei ole puhumista niiden mielestä. Mutta miten selitän vanhemmilleni sen, että mihin tarvitsen sitä puhetta, kun ne vahtivat rahojani? Koska, jos olisin kertonut vanhemmilleni tai jollekkin muulle että ajattelin ruveta laulamaan, niin minut olisi todennäköisesti viety hoitoon johonkin psykiatriselle osastolle, jossa minua olisi todennäköisesti yritetty palauttaa johonkin reaalimaailmaan, mutta minähän elän jo siellä, vai? Joten olen joutunut opettelemaan kaiken yksin ja salassa, niinpä en tiedä, että olenko tehnyt kaiken oikein? Olen opetellut "laulamaan" käymällä keikoilla ja katsomalla musiikkiohjelmia televisiosta. Sitten seuraava ongelma oli, että miten saan dramaattisia niistä videoista, koska itse en osaa piirtää, niin keksin että rupean käyttämään CC0-lisenssillä lisensoituja kuvia ja se CC0-lisenssi tarkoittaa sitä, että niiden kuvien tekijät ovat luopuneet aivan kaikista oikeuksista niihin kuviin. Näiden ongelmien ratkeamisen jälkeen, alkoi biisien "sarjatuotanto" YouTubeen ja levittäytyminen someen, kun oli ihan hieman tylsää. Heinäkuussa 2018 oli taas tylsää, koska minun kaikki opiskelukaverini jäivät tietysti sinne opiskelupaikkakunnalle ja kotikaverini olivat häädetty pois vanhempieni toimesta jo ajat sitten, niin rupesin leikkimään Googlella ja sen seurauksena ne kappaleet päätyivät mm. Spotifyhyn ja iTunesiin. Spotifyhyn pääseminen toi taas lisää uusia selvitettäviä asioita mm. Teosto, josta en tiennyt yhtään mitään, eli taas sähköposti rupesi laulamaan. Kun ladoin sitten niitä kappaleita mm. Spotifyhyn, niin sekin meni taas aivan putkeen, tai noh, ei todellakaan mennyt edes sinnepäin, koska minulla ei ole minkäänlaista koulutusta tähän hommaan, niinpä laitoin niihin aina joko väärät kuvat tai tekstit ja möhlimiseni huipentui siihen, kun onnistuin jotenkin saamaan yhden kappaleeni niin jumiin niihin palveluihin, että jo elokuussa piti poistaa aivan kaikki kappaleeni jakelupalvelun järjestelmästä ja latoa ne biisit sitten uudelleen sinne, jotta se viallinen biisi saatiin hävitettyä sieltä ja samalla koko ajan pelkäsin, että saan porttikiellon kyseiseen palveluun, mutta onneksi en saanut. Sitten lokakuussa liityin Teostoon ja se kävi ihmeen helposti, jotta rupean saamaan korvauksia niistä tekemistäni biiseistäni. Ja samalla löysin semmoisen palvelun, jossa voi luoda oman verkkokaupan ilman vastuita, niin rupesin piirtämään kuvia myytäviin tuotteisiin. Ja lopulta sain ne tuotteet valmiiksi, mutta en julkaissut vielä niitä, koska pulpahti mieleeni että, jos näistä utopistisistani touhuistani rupeaakin vahingossa tulemaan tuloja, niin miten vitussa sitten maksan verot niistä tuloista? -En tietenkään tiennyt sitäkään, joten Google ja sähköpostini rupesi taas savuamaan, ja lopulta päädyin perustamaan oman y-tunnuksen Kevytyrittäjä palvelun kautta, joka hoitaa paperityöt puolestani ja auttaa tarvittaessa, mutta se kevytyrittäjä palvelu ei tue vielä ulkomaan myyntejä, niin nekin joudun pyörittää muuta kautta. Lokakuun loppupuolella sain y-tunnukseni rekistereihin ja siten avattua verkkokauppani. Marraskuussa ajattelin ruveta tekemään printtimainoksia tästä projektistani, joihin olisi tullut qr-koodi ja joka olisi vienyt käyttäjän suoraan kotisivuilleni, mutta ne vanhat kotisivuni eivät helvetti tietenkään tukeneet älypuhelimia, joten jouduin ruveta tekemään näitä kotisivujani. Sitten vuoden 2018 jouluaattona rupesin opettelemaan masterointia, josta minulla ei ole mitään hajua, jess, mutta ilmeisesti se jotenkin tasoittaa kappaleet sopiviksi kaikille laitteille? Ja vielä vuoden lopuksi onnistuin vahvistamaan "Speechless singer" nimen itselleni, joka tarkoitti sitä "Puhumatonta laulajaa" suomeksi. Vuosi 2018 on ollut todella mielenkiintoinen, mutta tehdään ensi vuodesta vielä jännempi.

Vuosi 2019

No, sitten vuoden 2019 tammikuussa ostin oman osoitteen näille sivuilleni, ja jotta saan oman "virallisen" sähköpostiosoitteen tähän hommaan, joka tuo uskottavuutta, niin sehän meni jälleen kerran aivan taas putkeen, niinpä saan sen osoitteen toimimaan vasta maaliskuussa 2019. Tai hetkinen, sain sen vahingossa toimimaan tätä lausetta kirjoittaessa eli tammikuussa 2019, kun räpläsin välillä jotain tietueita. Mutta nyt joudun odottaa, että tähän sivustoon asennetaan SSL-sertifikaatti, joka vaan määrittää tämän sivuston "turvalliseksi", ja se sitten auttaa pääsemään Googlen suosioon. Kun vihdoin sain sen SSL-sertifikaatin, niin alkoi WWW-sivujen osoitteen vaihtamis rumba ja siitähän ideasta Facebook tykkäsi oikein kovasti. Nimittäin, kun olin jakaa sitä linkkiä yleisölle, niin sen seurauksena Facebook lukitsi artistiprofiilini ja syytä ei kerrottu, mutta epäilen tulevia eduskuntavaaleja. Sitten sen profiilin avaamiseksi Facebook pyysi lähettämään kasvokuvan niille ja parin päivän päästä se artistiprofiilini avautui, mutta melkein heti meni lukkoon uudelleen. Ja tällä kertaa Facebook haluaa suojauskoodin, jonka pitäisi tulla tekstiviestinä, niin ei tule perille ja tappelin pari viikkoa sen kanssa, mutta turhaan. Sitten muutama viikko sen jälkeen tuli ilmoitus: "Ettemme voi vahvistaa henkilöllisyyttäsi, joten emme voi avata tiliäsi." Noh, päätin luoda uuden artistiprofiilin, jotta pystyn väittämään edellistä profiiliani "valeprofiiliksi". Kun yritin liittää Instagramia siihen uuteen Fb sivuun, niin en pystynyt, koska se Insta on liitetty vanhaan Fb sivuun, ja se liitos puretaan tietysti sen lukitun Fb profiilin kautta. Tämä taas vaikeuttaa aivan kaikkea, kuten Instan päivittämistä. Niinpä jouduin luomaan uuden Instankin ja menetin siinä vaan noin sata seuraajaa, joten kiitän sinua Fb tästä. Kun suljin sen Instan, niin seuraavana päivänä oli suljettu se "vale" Fb sivu, kiva? Tammikuussa 2019 tilasin myöskin mainospaitoja itselleni, ja yllätys yllätys, putkeen meni, nimittäin sitten helmikuussa huomattiin, että niistä paidoista puuttuu L-kirjain, mutta onneksi Google osaa korjata tommoiset pikku kirjoitusvirheet, ja eikä kukaan muu ollut kerinnyt tilata niitä. Kun sähläsin tätä kaikkea, niin samalla pidettiin taas "kiva" 

Kuulen usein kysymyksen, että miksi teet sitä, tätä tai tuota? Vastaan aina, että miksen tekisi. Koska, jos aina kuunnellaan muiden "viisaiden" tahtoa, niin me vammaiset emme saisi tehdä yhtään mitään. Niinpä haluan kiittää niitä yrityksiä ja ihmisiä, jotka ovat mahdollistaneet minulle tämän hullun touhun.

En sano, että tämä olisi mitenkään järkevää, mutta onpahan edes jotain tekemistä, kun on: